VARO KAKKAA
Hommat on täällä
Bilbaossa niin sanotusti nyt lähteneet käyntiin ja onkin aika taas jakaa hieman
ajatuksia maailman menosta täällä. Koulu pyörähti uuden äidinkielemme osalta
käyntiin hyvinkin intensiivisesti, nimittäin espanjan intensiivi kurssilla.
Kaksi viikkoa, viisi tuntia päivässä pelkkää espanjaa. Opettajamme, viehättävä
espanjalais puuma, ei puhunut juurikaan englantia tai ei ainakaan ollut halukas
käyttämään kyseistä kieltä. Meidäthän oli tasokokeen, 1x2 rivin tuloksella
sijoitettu ryhmään, jonka taso oli A2.1. Tämä tarkoitti sitä, että meiltä jäi
kaksi kurssia välistä, verrattuna tasoon johon suomessa olimme suorittaneet
espanjan kursseja. No tämähän ei meitä haitannut, sillä suomalainenhan ei
perkele luovuta! Espanjan tunnit sujuivat
vaihtelevasti, muun vaihtarielämän lomassa. Joka ilta oli erialisia
tutustumisleikkejä ja -lauluja, jonka jälkeen aamuinen klo 09.00 espanjan
puhumisen aloittaminen oli välillä hieman, sanotaanko ettei niin luontevaa.
Kuitenkin koko kurssi suoritettiin kunnialla läpi, sillä kouluarvosanoin, ei
seiska huono ole. Kurssin aikana tuli tutuksi lause: ”Eetu, comprendes?”, sillä
itsellä taisi olla kaikista eniten suu auki, kun opettaja oli selittänyt
preteriitin käyttöä espanjassa 30min espanjaksi. Tämän kolmekymmentä
minuuttisen aikana ymmärsin vain sen, että tätä tulisi kait käyttää kun
puhutaan menneestä ajasta. Toisaalta kun englanti oli kielletty / siitä ei
ollut hyötyä, ja kysymys espanjaksi: ”mitähän perkelettä tässä tapahtuu?” ei
oikeen lähtenyt, niin kysymykseen oli kaikista luonnollisista vain vastata
”Sí”, joka siis meinasi: ”juu kyllähän meikäläinen ymmärsi”. Näin kävi meidän
jokaisen kohdalla. Mutta täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että oman
kielenoppimisemme kannalta tämä edistyneempien kurssi oli pelkkä plussa, sillä
siellä oppi paljon enemmän ja nopeammin.
Käytiin tsekkaamassa Athletic - Athletico
Turhauttavin hetki
kurssin aikana oli, kun harjoittelimme hieman perustelua ja keskustelua
espanjaksi. Opettaja loi tilanteen, jossa oli kyseessä Titanic 2 leffa.
Jokaisen olisi keksittävä itselleen uusi persoona ja esiteltävä itsensä. Ideana
oli, että jaossa oli vain kolmet pelastusliivit ja, että tunnin lopuksi pitäisi
olla selvää ketkä ne saavat. Esittely meillä jokaisella meni ihan nappiin,
mutta sitten kun piti alkaa perustelemaan miksi toisen pitäisi saada ja toisen
ei, niin olitiin aika hiljasta poikaa. Kurssin valopilkku oli kylläkin
meikäläisen (Eetu) synttäripäivänä, kun viisituntinen sessio alkoi. Opettaja asteli
luokkaan ja totesi, että tänään on erityinen päivä ja tuli antamaan poskipusut!
Gameday
Täkäläisestä
opetustyylistä vielä muutama sananen. Joka tunnilla oli läsnäolopakko, mikä on
toisaalta ymmärrettävää intensiivikurssilla, ainakin meille – italialaisille se
ei ollut ihan niin selvää. Tunnilla mennään eikä meinata, tahti oli yhtä
tiivistä kuin paikallisten puhe. Kun on tauko niin on tauko, mutta
italialaisilla ei ollut kyllä kertaakaan kiire takaisin tunnille. Kerran
huomautimme, että olisikohan aika lähteä takaisin, kun tunti on jo alkanut 2min
sitten, niin italialaisen vastaus oli: ”rauhotu nyt hyvä mies, ei ne voi
alottaa ilman meitä, tässä on kuitenkin puoli luokkaa.” Tosiaan, siis
intensiivikurssilla oli vain 10hlö per ryhmä, joka oli tottakai hyvä asia.
Toinen asia mitä täällä ei olla vielä opittu, että taulusienet kannattaa
kastella, jotta niillä pyyhkiminen olisi helpompaa. No siellä painettiin
kuivalla menemään, joka joskus aiheutti hieman suttuisia kiekuroita taululle.
Myös täkäläinen kulttuuri ihmisten läheisyydestä näkyi tunnilla, sillä heti
kurssin alkajaisiksi opettaja julisti meidän olevan yhtä perhettä. Hän myös toi
kurssin aikana tunneille tyypillisiä espanjalaisia ruokamaistiaisia.
Täkäläiset pintxot oluen kanssa on kyllä 5/5
Mutta on sitä muutakin
tehty, kuin vaan istuttu espanjan tunnilla. Ehkä olisi myös hieman paikallaan
selventää otsikon nimeä, se ei todellakaan siis johdu koulun alkamisesta vaan
ihan jostain muusta. Nimittäin täällä ei vielä ole keksitty vissiinkään
koirankakkapusseja?! Kaupungilla kun kävelee, saa pitää silmät tarkasti tiessä,
muuten saattaa olla askellus suh liukasta. Tämän pääsi Atte kokemaan
kertaalleen, sillä hän astui suoraan vihollisen miinaan. Eetu ja Juuso
havaitsivat vihollisen miinakentän ajoissa, sillä yksi miinoittajista vilahti
juuri nurkan taakse kun saavuimme kentän reunalle. Pojat eivät kuitenkaan
ehtineet varoittaa ystäväänsä, vaan hän astui suoraan, juuri asennettuun,
lämpimään, miinaan. Täällä tosiaan on todella siistiä noin niin kuin yleisesti,
mutta mikäli pioneerikomppanja on kulkenut jostain, eikä kakan putsaajat ole
vielä ehtineet letkujen kanssa pesuoperaatioon, voi seuraukset olla todella
likaisia. Toisaalta, tätä tapahtuu enemmän kaupungin laitamilla, keskustan
alueet ovat kyllä todella siistit.
ESN CityTour, part 2.
Kerrotaanpa vielä hieman
lisää vaihtarielämän alkamisesta täällä Bilbaossa. Paikallinen Erasmus-järjestö
aloitti kaksi viikkoa kestävät welcome daysit samaan aikaan kun meillä alkoi
espanjan kurssi, mikä teki päivistä todella toiminnan täyteisiä ja välillä jopa
raskaita kun ohjelmaa oli aamusta iltaan. Sen verran voidaan niistä
mainita(ettei tämä teksti nyt aivan tolkuttoman pitkäksi paisu), että
ohjelmassa oli kaksi todella mielenkiintoista kaupunkikierrosta, joissa saimme
kattavan annoksen kaupungin historiasta ja merkittävimmistä paikoista. Lisäksi
tarjonnassa oli useana eri päivänä paikallisten tapasten eli pintxojen
maistelua ja seurustelua muiden kanssa. Pääsimme myös tarjoamaan pienen
ripauksen suomalaisuuttakin ensimmäisellä viikolla järjestetyssä international
karaoke nightissä, jossa kaikki saivat laulaa oman maansa biisejä. No me
tietenkin vetäisimme heti kärkeen Popedan Ukkometson komeasti kovaa ja
epävireisesti.
Aina voi muutaman pintxon syyä!
Olemme jo muutaman kerran
tutustuneet lähiravintoloiden tarjontaan, kun laiskuus kokkailun osalta on
alkanut hieman iskeä tiukan päiväohjelman keskellä. Opettajamme Suomessa oli
suositellut meille, että lounaaksi kannattaa ottaa päivän menu, johon yleensä
kuuluu kolme ruokalajia suotuisaan hintaan. Meillä kävi hieman huvittava
vahinko kun päätimme alakerran ravintolassa käydä maistamassa heidän
tarjontaansa. Tässä vaiheessa mainittakoon, että espanjankielen taitomme oli jo
sen verran rutinoitunutta, että koko tilaamisprosessi saatiin hablattua täysin
ongelmitta aina maksamiseen asti. Ongelmia kuitenkin oli ruokalistan
ymmärtämisen kanssa, kun minä ja Atte luulimme tilanneemme jonkinlaisia
äyriäsiä ja saimmekin lautasellisen öljyssä paistettuja herneenpalkoja ja Eetu
saikin kokonaisen kampelan vaikka luuli tilanneensa kukkoa. Noh, ei siinä
mitään sillä kyllähän nuokin annokset ihan hyviltä maisituivat ja nälkää
saatiin siirrettyä jälleen seuraavalle päivälle, mutta seuraavalla kerralla
pitää varmaan ottaa sanakirja mukaan.
Kokkailuakin ollaan
ehditty harrastamaan, vaikkakin keittiömme kolmelle ja välillä neljälle
hengelle onkin aika tiukkakokoinen. Siellä kuitenkin pääsemme käymään
espanjalaisittain käymään tuliset keskustelut pippurin ja paprikan tuoksuissa
Juanesin säestämänä! Alla olevassa videossa valmistuu tällä kertaa kuitenkin
vain spydäriä, sillä yritimme yhtenä lauantai aamuna kokata täkäläistä
aamiaista, nimittäin tortillaa ja raaka-aineita siitä jäi hieman yli. Eli siis
ei meksikolaista lättyä mihin heitetään kaikenlaista sisään, vaan omelettia.
Tortillaan tulee perunaa, kinkkua, juustoa, sipulia ja tietenkin kananmunaa.
Olimme kuitenkin hieman arvioineet väärin, kuinka paljon mitäkin tulisi
laittaa. Loppujen lopuksi kaikkea muuta tuli sen verta reilusti, että muniakin
meni 11kpl. Kyllä, yksitoista kananmunaa, ja koko tähän prosessiin siitä kun
perunat laitettiin kiehumaan, että päästiin syömään, meni 3h. Joten ensi
kerralla täytyy hieman laskeskella raaka-aineiden määrä uudelleen, jotta
aamiainen ei muutu lounaaksi.