VARO KAKKAA

Hommat on täällä Bilbaossa niin sanotusti nyt lähteneet käyntiin ja onkin aika taas jakaa hieman ajatuksia maailman menosta täällä. Koulu pyörähti uuden äidinkielemme osalta käyntiin hyvinkin intensiivisesti, nimittäin espanjan intensiivi kurssilla. Kaksi viikkoa, viisi tuntia päivässä pelkkää espanjaa. Opettajamme, viehättävä espanjalais puuma, ei puhunut juurikaan englantia tai ei ainakaan ollut halukas käyttämään kyseistä kieltä. Meidäthän oli tasokokeen, 1x2 rivin tuloksella sijoitettu ryhmään, jonka taso oli A2.1. Tämä tarkoitti sitä, että meiltä jäi kaksi kurssia välistä, verrattuna tasoon johon suomessa olimme suorittaneet espanjan kursseja. No tämähän ei meitä haitannut, sillä suomalainenhan ei perkele luovuta! Espanjan tunnit sujuivat vaihtelevasti, muun vaihtarielämän lomassa. Joka ilta oli erialisia tutustumisleikkejä ja -lauluja, jonka jälkeen aamuinen klo 09.00 espanjan puhumisen aloittaminen oli välillä hieman, sanotaanko ettei niin luontevaa. Kuitenkin koko kurssi suoritettiin kunnialla läpi, sillä kouluarvosanoin, ei seiska huono ole. Kurssin aikana tuli tutuksi lause: ”Eetu, comprendes?”, sillä itsellä taisi olla kaikista eniten suu auki, kun opettaja oli selittänyt preteriitin käyttöä espanjassa 30min espanjaksi. Tämän kolmekymmentä minuuttisen aikana ymmärsin vain sen, että tätä tulisi kait käyttää kun puhutaan menneestä ajasta. Toisaalta kun englanti oli kielletty / siitä ei ollut hyötyä, ja kysymys espanjaksi: ”mitähän perkelettä tässä tapahtuu?” ei oikeen lähtenyt, niin kysymykseen oli kaikista luonnollisista vain vastata ”Sí”, joka siis meinasi: ”juu kyllähän meikäläinen ymmärsi”. Näin kävi meidän jokaisen kohdalla. Mutta täytyy kyllä samaan hengenvetoon todeta, että oman kielenoppimisemme kannalta tämä edistyneempien kurssi oli pelkkä plussa, sillä siellä oppi paljon enemmän ja nopeammin.

Käytiin tsekkaamassa Athletic - Athletico

Turhauttavin hetki kurssin aikana oli, kun harjoittelimme hieman perustelua ja keskustelua espanjaksi. Opettaja loi tilanteen, jossa oli kyseessä Titanic 2 leffa. Jokaisen olisi keksittävä itselleen uusi persoona ja esiteltävä itsensä. Ideana oli, että jaossa oli vain kolmet pelastusliivit ja, että tunnin lopuksi pitäisi olla selvää ketkä ne saavat. Esittely meillä jokaisella meni ihan nappiin, mutta sitten kun piti alkaa perustelemaan miksi toisen pitäisi saada ja toisen ei, niin olitiin aika hiljasta poikaa. Kurssin valopilkku oli kylläkin meikäläisen (Eetu) synttäripäivänä, kun viisituntinen sessio alkoi. Opettaja asteli luokkaan ja totesi, että tänään on erityinen päivä ja tuli antamaan poskipusut!

Gameday

Täkäläisestä opetustyylistä vielä muutama sananen. Joka tunnilla oli läsnäolopakko, mikä on toisaalta ymmärrettävää intensiivikurssilla, ainakin meille – italialaisille se ei ollut ihan niin selvää. Tunnilla mennään eikä meinata, tahti oli yhtä tiivistä kuin paikallisten puhe. Kun on tauko niin on tauko, mutta italialaisilla ei ollut kyllä kertaakaan kiire takaisin tunnille. Kerran huomautimme, että olisikohan aika lähteä takaisin, kun tunti on jo alkanut 2min sitten, niin italialaisen vastaus oli: ”rauhotu nyt hyvä mies, ei ne voi alottaa ilman meitä, tässä on kuitenkin puoli luokkaa.” Tosiaan, siis intensiivikurssilla oli vain 10hlö per ryhmä, joka oli tottakai hyvä asia. Toinen asia mitä täällä ei olla vielä opittu, että taulusienet kannattaa kastella, jotta niillä pyyhkiminen olisi helpompaa. No siellä painettiin kuivalla menemään, joka joskus aiheutti hieman suttuisia kiekuroita taululle. Myös täkäläinen kulttuuri ihmisten läheisyydestä näkyi tunnilla, sillä heti kurssin alkajaisiksi opettaja julisti meidän olevan yhtä perhettä. Hän myös toi kurssin aikana tunneille tyypillisiä espanjalaisia ruokamaistiaisia.

Täkäläiset pintxot oluen kanssa on kyllä 5/5

Mutta on sitä muutakin tehty, kuin vaan istuttu espanjan tunnilla. Ehkä olisi myös hieman paikallaan selventää otsikon nimeä, se ei todellakaan siis johdu koulun alkamisesta vaan ihan jostain muusta. Nimittäin täällä ei vielä ole keksitty vissiinkään koirankakkapusseja?! Kaupungilla kun kävelee, saa pitää silmät tarkasti tiessä, muuten saattaa olla askellus suh liukasta. Tämän pääsi Atte kokemaan kertaalleen, sillä hän astui suoraan vihollisen miinaan. Eetu ja Juuso havaitsivat vihollisen miinakentän ajoissa, sillä yksi miinoittajista vilahti juuri nurkan taakse kun saavuimme kentän reunalle. Pojat eivät kuitenkaan ehtineet varoittaa ystäväänsä, vaan hän astui suoraan, juuri asennettuun, lämpimään, miinaan. Täällä tosiaan on todella siistiä noin niin kuin yleisesti, mutta mikäli pioneerikomppanja on kulkenut jostain, eikä kakan putsaajat ole vielä ehtineet letkujen kanssa pesuoperaatioon, voi seuraukset olla todella likaisia. Toisaalta, tätä tapahtuu enemmän kaupungin laitamilla, keskustan alueet ovat kyllä todella siistit.

ESN CityTour, part 2.

Kerrotaanpa vielä hieman lisää vaihtarielämän alkamisesta täällä Bilbaossa. Paikallinen Erasmus-järjestö aloitti kaksi viikkoa kestävät welcome daysit samaan aikaan kun meillä alkoi espanjan kurssi, mikä teki päivistä todella toiminnan täyteisiä ja välillä jopa raskaita kun ohjelmaa oli aamusta iltaan. Sen verran voidaan niistä mainita(ettei tämä teksti nyt aivan tolkuttoman pitkäksi paisu), että ohjelmassa oli kaksi todella mielenkiintoista kaupunkikierrosta, joissa saimme kattavan annoksen kaupungin historiasta ja merkittävimmistä paikoista. Lisäksi tarjonnassa oli useana eri päivänä paikallisten tapasten eli pintxojen maistelua ja seurustelua muiden kanssa. Pääsimme myös tarjoamaan pienen ripauksen suomalaisuuttakin ensimmäisellä viikolla järjestetyssä international karaoke nightissä, jossa kaikki saivat laulaa oman maansa biisejä. No me tietenkin vetäisimme heti kärkeen Popedan Ukkometson komeasti kovaa ja epävireisesti.

Aina voi muutaman pintxon syyä!

Olemme jo muutaman kerran tutustuneet lähiravintoloiden tarjontaan, kun laiskuus kokkailun osalta on alkanut hieman iskeä tiukan päiväohjelman keskellä. Opettajamme Suomessa oli suositellut meille, että lounaaksi kannattaa ottaa päivän menu, johon yleensä kuuluu kolme ruokalajia suotuisaan hintaan. Meillä kävi hieman huvittava vahinko kun päätimme alakerran ravintolassa käydä maistamassa heidän tarjontaansa. Tässä vaiheessa mainittakoon, että espanjankielen taitomme oli jo sen verran rutinoitunutta, että koko tilaamisprosessi saatiin hablattua täysin ongelmitta aina maksamiseen asti. Ongelmia kuitenkin oli ruokalistan ymmärtämisen kanssa, kun minä ja Atte luulimme tilanneemme jonkinlaisia äyriäsiä ja saimmekin lautasellisen öljyssä paistettuja herneenpalkoja ja Eetu saikin kokonaisen kampelan vaikka luuli tilanneensa kukkoa. Noh, ei siinä mitään sillä kyllähän nuokin annokset ihan hyviltä maisituivat ja nälkää saatiin siirrettyä jälleen seuraavalle päivälle, mutta seuraavalla kerralla pitää varmaan ottaa sanakirja mukaan.

Kokkailuakin ollaan ehditty harrastamaan, vaikkakin keittiömme kolmelle ja välillä neljälle hengelle onkin aika tiukkakokoinen. Siellä kuitenkin pääsemme käymään espanjalaisittain käymään tuliset keskustelut pippurin ja paprikan tuoksuissa Juanesin säestämänä! Alla olevassa videossa valmistuu tällä kertaa kuitenkin vain spydäriä, sillä yritimme yhtenä lauantai aamuna kokata täkäläistä aamiaista, nimittäin tortillaa ja raaka-aineita siitä jäi hieman yli. Eli siis ei meksikolaista lättyä mihin heitetään kaikenlaista sisään, vaan omelettia. Tortillaan tulee perunaa, kinkkua, juustoa, sipulia ja tietenkin kananmunaa. Olimme kuitenkin hieman arvioineet väärin, kuinka paljon mitäkin tulisi laittaa. Loppujen lopuksi kaikkea muuta tuli sen verta reilusti, että muniakin meni 11kpl. Kyllä, yksitoista kananmunaa, ja koko tähän prosessiin siitä kun perunat laitettiin kiehumaan, että päästiin syömään, meni 3h. Joten ensi kerralla täytyy hieman laskeskella raaka-aineiden määrä uudelleen, jotta aamiainen ei muutu lounaaksi.