Semana Santa (Bilbao-Porto-Vigo-Santiago de Compostela-A Coruna-Ribadeo-Gijón-Bilbao) 12.-20.4.2017

Espanjassa pääsiäistä vietetään monin eri tapahtumien ja perinteiden muodossa. Kouluissa oppilailla on vapaata aina palmusunnuntaista toiseen pääsiäispäivään eli noin puolitoista viikkoa. Niinpä monilla onkin tapana lähteä jonnekin pitemmälle reissulle tuona aikana, ja niin mekin päätimme lähteä autolla tutustumaan pohjoisrannikolle. Reissun alkuvalmisteluihin kuului karkean reittivalinnan miettiminen ja ennen kaikkea auton vuokraaminen. Mukaan lähti myös neljä saksalaista, jotka liikkuivat omalla autolla. Halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja vierailla myös Portugalissa, joten ensimmäisenä suuntasimme Portoon, josta varasimme myös majoituksen ertukäteen. Porton jälkeisien päivien suunnitelmat ajattelimme tehdä kelien mukaan ja kaikkien toiveiden mukaan. Vaihtoehtona oli myös teltassa yöpyminen.

Portossa oli hupaisaa

Portoon hurautimme 750km noin kuudessa tunnissa sisältäen yhden ruokatauon sekä yhden ylinopeussakon (jonka kyllä posti toi vasta myöhemmin). Perille päästyämme asetuimme ensin taloksi muutaman kilometrin päässä keskustasta sijatsevaan airbnb -kämppäämme, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan tarjontaan. Taksikuskimme neuvoi meille paikallisen herkun; juustolla ja ”heaven saucella” kuorrutetun paahtoleivän, jonka välissä oli makkaraa, pekonia ja kinkkua. Nimeä en muista, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Petyimme kuitenkin laskun saadessamme, kun alkuleivistä oli veloitettu erikseen toisin kuin Espanjassa on tapana. Tästä opittiin, että kannattaa jatkossa perehtyä paremmin vieraan maan tapoihin. Jälkkäriksi nautimme vielä portviinit sekä haimme kaupasta parit oluet matkalle. Seuraavat kaksi päivää kiertelimme kaupunkia ja tutustuimme nähtävyyksiin. Kävimme myös rannalla, vaikka välillä keli muistutti Suomen juhannusta. Mutta rantaan oli päästävä ja tuli siinä talviturkkikin heitettyä samalla.

Portviinien maistelua

Taiteilijan silmää

Porto oli hieno kaupunki vesistöjen keskellä, mutta jotenkin kuitenkin tuntui, että se ei säväyttänyt kaikkia ihan niin paljon kuin oli etukäteen odotettu. Positiivisena yllätyksenä voi kyllä mainita paikallisen hyvän englanninkielen taidon verrattuna itäiseen isoveljeensä. Kolmen yön jälkeen oli aika startata karavaani jälleen liikkeelle, tällä kertaa pohjoista kohti, Galiciaan. Olimme löytäneet halvan hostellin aivan Vigon tuntumasta, joka oli meidän seuraava kohteemme. Säätiedotus lupasi kirkasta ja aurinkoista keliä ja halusimme käydä katsomassa Vigon kuuluisat saaret, joita myös Euroopan karibiaksikin kutsutaan jossain. Laivamatka satamasta kesti noin 45 minuuttia ja maksoi 16 euroa edestakaisin. Emme todellakaan joutuneet pettymään, sillä vesi oli aivan kristallinkirkasta ja näkyvyys pohjaan oli ainakin 10 metriä. Hiekka oli puhtaan valkoista ja taustalla kohosi vehreät vuoren rinteet. Ennen rusketuksen parantelua kävimme kävelemässä vuoren päälle ihailemaan maisemia, videolta voittekin nähdä itse miten  komeaa katseltavaa se oli.

Porton maisemaa

Islas cies ryhmäpotretti

Mallin hommia Portossa

Illalla palasimme saarelta takaisin mantereelle ja suuntasimme autot jälleen tien päälle. Valitsimme eri reitit sakemannien kanssa ja ajosta muodostuikin pienimuotoinen kilpailu kun matkasimme kohti Galician luoteista nurkkaa, A Coruñaa. Hävisimme kilpailun heikkolaatuisen navigointilaitteiden tulkisemisen takia. Kello oli jo paljon joten työnjakona saksalaiset etsivät ruokapaikan, Eetu kävi hakemassa kämpän avaimet ja loput roudasivat kamoja autosta. Maittavan take away kiinalaisen jälkeen käytiin Vallen ja Eetun kanssa moikkaamassa alakerran irkkupubissa suomalaisia surffituttuja, Joijua ja Vilppua, jotka sattuivat samaan aikaan samaan kaupunkiin. Aamulla jäin Vallen kanssa makoilemaan aurinkoon, kun muut lähtivät Santiago de Compostelaan hakemaan hieman myöhässä joukkoon liittyvää Larsia. Lars tapojensa mukaan ei ollut tarkistanut kaikkea aivan viimeisen päälle, ja oli todellisuudessa ajanut bussilla A Coruñan läpi, joten hän ajoin rinnakkain automme kanssa 70km. Noh, ei se mitään. Ilmeisesti Santiago de Compostela oli näkemisen arvoinen paikka. Illalla vietimme yhdessä iltaa rannalla Suomi vs Saksa -juomapelimaaottelun merkeissä. Turnauksen päätteeksi kokkasimme viimeisen päälle kala-aterian.

Rakastavaiset rannalla

Maittava illallinen hyvässä seurassa

Seuraavana aamuna aloitimme matkan takaisin Bilbaota kohti pitkin rantateitä. Järkevän matkan päässä oli pieni kaupunki nimeltä Ribadeo aivan Galician rajalla. Se päivä päivä meni aikalailla lepäilyyn ja rupatteluun. Aamulla lähdimme kiertämään Ribadeon komeaa rantaa. Päivä oli todella tuulinen, joten hauskuutimme sillä itseämme :D Praia de Catedrais on hiekkaranta täynnä kallioita mielenkiintoisine luolineen, jollaista ei kovin monessa paikassa näe. Lisäksi vanha linnoitus sekä majakka olivat todella siistejä paikkoja. Kävelykierroksen jälkeen kävimme kahvilla ja aiheuttamassa hämmästelyä keskustassa, sillä ilmeisesti 10 000 asukkaan kylä ei kovin usein ulkomaalaisia turisteja nää. Samana iltapäivänä lähdimme jatkamaan jälleen matkaamme, kohti viimeistä kohdetta ennen kotiinpaluuta. Vuorossa oli Asturian itsehallintoalueen satamakaupunki Gijón. Nimi tulee latinan kielestä ja tarkoittaa kallioista, ja sitä kaupunki todellakin oli. Satama-altaan molemmilla puolilla kohosi korkeat kalliot, joihin aallot hakkasivat armotta. Menimme ihastelemaan auringonlaskua sekä meren kuohuntaa entisen linnoituksen raunioille. Illalla olikin suomalaisten vuoro kokata ensimmäistä kertaa. Teimme chili con carnea hieman omilla sovelluksilla sekä Vallen salaisella riisinkeittoreseptillä. Hyvää oli ja kaikki santsasivat! Ruoan jälkeen piti vielä tuhota kaikki saksalaisten matkan varrella ostamat viinit rennosti olohuoneessa istuskellen.

Ribadeon biitsiltä, kattaa käydä!

Keskityimme talon viinien maisteluun reissun aikana.

Torstaina 20.4. lähdimme ajamaan takaisin Bilbaoon Patrick kyydissämme, sillä hänen täytyi ehtiä lennolle. Meidänkin piti palata takaisin, koska samana iltapäivänä saimme vieraita Lappeenrannasta, joita piti ehtiä vastaan. Thomas, Josie sekä Lars jäivät vielä reissaamaan pariksi päiväksi. Kilometrejä tuli yhteensä 1906 ja omasta puolestani voin suositella erittäin suuresti auton valitsemista kulkuneuvoksi pohjois-Espanjassa, koska luonto on niin monimuotoista ja uskomattoman komeaa. Mainittakoon vielä hieman reissuin kuluista; meitä oli autossa neljä (Juuso, Eetu, Valle ja Mikael) ja jokainen maksoi koko reissusta noin 300e mikä sisälsi ruoat (koska teimme pääasiassa kaikki ruoat itse), auton, bensan ja majoituksen. Ihan 5/5 reissu!

Tässä vielä videon muodossa maistiaisia reissusta. Kielenä on espanja, sillä tämä oli samalla meidän suullinen esitelmämme espanjan kurssille.