Loppukateetti

Noniin on tullut aika loppukateetille ja antaa vinkkejä muille vaihtoon lähtijöille ja ennen kaikkea niille jotka miettivät Bilbaoon lähtöä. Kaupunkina Bilbao on Baskimaan suurin kaupunki ja siellä asuukin noin 350 000 asukasta, mutta sen metropolia alueella asuu noin miljoona asukasta. Pinta-alaltaan Bilbao ei ole suuren tuntuinen, mutta sitäkin sympaattisempi ja erittäin lämminhenkinen. Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia, mutta englanninkielen taito ei todellakaan ole itsestään selvää edes nuoremman sukupolven osalta. Tästä ei kuitenkaan pidä lannistua tai antaa sen vaikuttaa päätökseen etteikö lähtisi Bilbaoon, koska paikalliset ovat erittäin kärsivällisiä ja pieni käsien heiluttelu auttaa kommunikoinnissa. Bilbaon keskustan kiertää helposti muutamassa päivässä ja ympäröivien vuorten näköalatasanteilta saa hyvän yleiskäsityksen kaupungin mittasuhteista ja etäisyyksistä. Paras tapa liikkua Bilbaossa on ehdottomasti kulkea jalan, raitsikalla ja metrolla. Metrokortin eli ”Barikin” saa ostettua kaikilta metroasemilta ja se maksaa 3 euroa. Yksi metromatka maksaa keskustan alueella 0,9e ja muille ”zoneille” matkustaminen oli muutaman kymmenen senttiä kalliimpaa. Keskustasta Sopelanan rannalle kestää noin 40 minuuttia, josta 30min menee metrossa. Barik-kortti käy kaikkiin paikallisliikenteen kulkuneuvoihin, bussiin, metroon ja raitsikkaan.

Normaali päivä alkaa Bilbaossa kahdeksan aikaan aamulla jolloin suurin osa pikku kaupoista avaa mellakkasuojat näyteikkunoiden edestä. Suomalaiseen lounasaikaan syödään vain nopeita pintxoja ja siemaillaan hivenen viiniä. Ensimmäinen kunnon ateria syödään yleensä klo 14 ja 16 välillä, jolloin suurin osa pitääkin siestaa, joka onkin hyvä muistaa jos suunnittelee lähtevänsä kaupungille shoppailemaan tai ruokailemaan. Yleensä ravintolat avaavat siestan jälkeen uudestaan seitsemän ja kahdeksan välillä illalla. Ravintoloita ja pikku pubeja Bilbaossa riittää ja niitä onkin mukava kierrellä, mitä kauniimpia ja ihmeellisimpiä pintxoja maistellen. Viikolla baarit ja pubit hiljenevät klo 12 aikaan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (Oker). Torstait ovat paikallisten ”pikku lauantai” jolloin etenkin nuoret kokoontuvat Calle Poza:lle pussikaljoineen pitämään ”botellon:ia”.  Bilbaon yöelämä virittäytyy torstaina viikonlopun koitoksiin ja se tarjoaakin kovemmillekin juhlijoille virikkeitä läpi viikonlopun aina pikkutunneille asti. Bilbao on yleisesti turvallinen kaupunki verrattuna Espanjan suurempiin kaupunkeihin kuten Barcelonaan tai Madridiin, mutta yö aikaan on hyvä pitää järki päässä. Muutamia yksittäisiä taskuvarkauksia kuulimme tapahtuneen muutamalle vaihtarille.

Bilbaosta käsin on helppo tehdä lyhyitä päivän automatkoja pohjois-Espanjan rannikoille, jotka tarjoavat sykähdyttäviä vuoristo maisemia ja sympaattisia pikku kyliä. Myös Ranska on ajomatkan päässä jos esimerkiksi haluaa käydä vertailemassa Ranskan Baskimaata espanjalaiseen Baskimaahan. Tietulleihin kannattaa varata käteistä ja etenkin kolikoita, mutta luottokortti käy myös maksamiseen. Yleisesti käteinen on ainut tapa käydä kauppaa Espanjassa. Kortilla maksaessa saa yleensä vain paheksuvia katseita tai jopa pahaenteistä käsien heiluttelua ”no, no, no” säestyksellä.

Turha tässä on enää suurempia lätistä, koska kaikkien vaihtokokemus on erilainen, mutta näillä pikku vinkeillä saa pientä käsitystä kuinka ”selvitä” Bilbaossa. Ympäristö tekee kaltaisekseen ja sopeutuminen Bilbaon vilskeeseen on helppoa pienen alku shokin jälkeen! Näihin kuviin ja tunnelmiin, peace and love!

Tiukkaa analyysiä opiskelemisesta Espanjassa, Deustossa.

Aikaisemmissa teksteissä on jonkin verran saatettu kouluakin ja kursseja sivuuttaa. Nyt sitten tuleekin tiukka kattaus opiskelemisesta Deustossa. Tähän tietenkin vaikuttaa mitä kursseja käy ja minkälaisia opettajia kursseilla on, mutta tässä meidän tietopaketti tuleville vaihtareille Deustossa, mitä suosittelemme ja mitä metkuja asioihin liittyy.

Ensinnäkin, kurssit mitä piti valita learning agreementtiin (suomessa), meni aivan uusiksi, no siitä kyllä ilmoitettiin ennen lähtöämme hyvissa ajoin, joten tiesimme mitä odottaa. Suoraan sanottuna siellä eletään kivikaudella, verrattuna suomalaisen yliopiston systeemeihin. Aluksi oli kaksi viikkoa aikaa käydä eri kursseilla, jonka jälkeen sitten valittiin kurssit jotka haluaa käydä. Tämän jälkeen piti täyttää paperille kurssien koodit ja nimet, hakea allekirjoitukset oman suuntauksen opinto-ohjaajalta ja kansainvälisten asioiden toimistosta. Tämän jälkeen oli yhtenä perjantaina varattu kaksi tuntia aikaa, jolloin täytyi käydä paikalisessa opintotoimistossa kirjaamassa kurssit sihteerin välityksellä järjestelmään. Tämä eroaa hieman suomessa olevasta sähköisestä järjestelmästä. Noh, tämäkin sujui meiltä kyllä ongelmitta! Joten olehan tarkkana aikojen kanssa, helpottaa huomattavasti arkea kun alussa selvittää päivämäärät itselleen. Mitä, missä ja milloin, muutenkin kuin Pintxopote, Poza42, klo 20.00.

Kursseina meillä oli: Intensive spanish, spanish, Basque culture and language sekä Aestetichs and history of design. Käydään seuraavaksi läpi hieman kurssien sisältöä.

Intensive Spanish

Voimme ehdottomasti suositella saapumaan ajoissa Bilbaoon ja ottamaan tämän kurssin! Aluksi koulussa on tasotesti espanjan kielestä, jonka perusteella jaetaan ryhmät. Ryhmät ovat pieniä ja opetus tehokasta, 5h päivässä kahden viikon ajan. Se oli todella hyvä startti espanjan opiskelulle. Puhua on pakko, jolloin pakostikin oppii! Olimme opiskelleet kaksi peruskurssia LUT:ssa, eikä sillä pärjännyt paikallisten kanssa kommunikoinnissa, pois lukien virvoitusjuomien tilaus. Saimme tästä hyvää kokemusta vuokranantajamme kanssa. Kurssin jälkeen kuitenkin kommunikointi ja ymmärtäminen onnistuikin jo paljon paremmin! Kurssilla on myös pakotettu oppimaan espanjaa, sillä kielten opettajat eivät puhu yhtään englantia, joten kielioppikin taotaan päähän espanjaksi. Tätä ei kannata ottaa haasteena vaan mahdollisuutena.

Kurssilla käytiin ensimmäisen kahden tunnin aikana kaikki espanjan osaaminen mitä olimme aikaisemmin oppineet. Muut kurssilla olevat olivat italialaisia, venäläisiä, ukrainalaisia ja turkkilaisia. Lähes kaikilla oli kovempi lähtötaso, kuin meillä. Tämä oli kuitenkin hyvä asia, pienten alkuvaikeuksien jälkeen, sillä opimme paljon nopeammin ja enemmän. Kurssilla oli muutama kirjoitustehtävä, jotka tehtiin tunnilla. Kurssilla oli viikon jälkeen välikoe ja päätteeksi final exam. Kokeet olivat paljon helpompia, kuin tunneilla käydyt asiat. Kuitenkin opiskelu kokeisiin meidän kohdalla oli välttämätöntä. Kokeiden jälkeen opettaja antoi jokaiselle tason jonka perusteella opiskelijat jaoiteltiin itse espanjan kursseille.

Spanish

Niin sanotusti normaali espanjan kurssi olikin miltei vastakohta intensiiville, asioita ei todellakaan käyty vauhdilla ja oli aikaa miettiä asioita. Kannattaakin suhtautua kurssiin tietyllä mañana -meiningillä, sillä tunnilla katsotaan paljon youtube videoita ja opettajan englanninkielen puutteen takia on paljon myös pantomiimi esityksiä liittyen ihan mihin tahansa. Hauskinta oli kun kävimme eri eläimiä läpi ja naisopettajamme esitti hevosta. Mutta, kuten opettajamme sanoikin: ”tämä ei ole espanjan kielen kurssi, vaan kommunikoinnin kurssi espanjaksi.” Siellä kielen opiskelun perusta on, tai ainakin meidän opettajalla oli, kunhan tulee ymmärretyksi, on se tärkeintä. Minusta tämä on hyvä asia!

Kurssilla käytiinkin paljon Espanjan kulttuuriin liittyviä asioita sekä keskusteluharjoituksia. Opettaja myös halusi, että opimme ns. katukieltä. Meidän täytyikin hankkia kaksi kirjaa, jotka olivat k-18 ja joissa opetettiin miten kiroilla espanjaksi sekä miten painottaa mielipidettään hieman voimakkaammilla sanoilla. Käytännössä tämä tarkoitti lukuläksyjä ja keskustelua tunnilla kirjan tapahtumista. Itse mielsimme tämän hyväksi metodiksi, sillä siinä samalla oppi myös kielioppia huomaamatta.

Kurssilla oli myös kirjoitustehtäviä, jotka tehtiin tunnilla ja arvosteltiin. Nämä olivat aina jotenkin linkitetty käytyihin kielioppiasioihin. Tämän lisäksi kurssin loppupuolella piti pitää yksi n. 10-15min puhe-esitys. Tämäkin oli vapaamuotoinen, sillä esimerkiksi videon tekeminen oli mahdollista. Tämä oli tietenkin hyvä juttu, sillä teimme videon pääsiäislomastamme. Joka tapauksessa kurssi oli mukava, tällä tarkoitan kevyttä ilmapiiriä tunneilla ja opettajan kannustavaa asennetta suun avaamiseen. Eli tärkeintä oli ymmärretyksi tuleminen eikä virheetön puhuminen. Tämä kurssi oli myös pakollinen kaikille vaihtareille, lähtötasosta huolimatta. Nyt siis tarkoitan, että on lähtötaso eikä että olet natiivi puhuja.

Basque culture and language

Mikäli paikallinen kulttuuri kiinnostaa ja haluat hieman lisäoppimäärää espanjan opiskeluun, ota tämä kurssi! Kurssilla kun opettaja jälleen kerran ei puhu muuta kuin espanjaa ja baskia. Mutta, ota tämäkin mahdollisuutena! Yleisesti kurssi oli todella mielenkiintoinen ja opettaja todella herttainen. Kurssilla käytiin kulttuurillisia asioita aina kokkaamisesta perheen roolitukseen ja kaikkea siltä väliltä, mutta myös yllätykseksemme kieltä kohtuullisen paljon. Tässäkin täytyi opiskella kyllä kielioppiasioita, jotta tenteissä pärjäsi, opettaja myös pakotti puhumaan tunnilla baskia ja espanjaa, jolloin kieli kehittyy.

Kurssin puitteissa käytiin konkreettisesti tutustumassa erilaisiin kulttuurillisiin paikkoihin Bilbaossa, sekä opettaja todella mielellään neuvoi kohteita missä kannattaa käydä koko Baskimaassa. Esimerkiksi emme olisi ikinä löytäneet Portugaletessa sijaitsevaa funicularia ja menneet sillä ylös, jossei opettaja olisi siitä kertonut. Vuorten päällä on siis kirkkaita järviä, todella hieno paikka!

Kurssi koostui samaan tapaan kuin espanjan kurssikin, kirjoitustehtäviä muutama kurssin aikana jotka tehtiin tunnilla. Kuitenkin baskiopettajalla oli tiukempi linja google translatorin kanssa, se ei ollut sallittu. Kurssilla oli myös kaksi koetta, mid term ja final exam. Näistä kaikista muodostui arvosana. Todellakin suositeltava kurssi, ei välttämättä edistä opintoja, mutta antaa hieman tietoa mitä ei LUT:ssa voi oppia, sekä on se myös kohteliasta osata paikallisen kielen alkeet.

 
Aestetichs and History of Design

Tämä olikin sitten ainut insinööritieteiden kurssi mitä meillä oli. Kuten aiemmin todettua, englannin kielisten insinöörikurssien tarjonta oli todella heikkoa. Paljon kursseja, mitä olimme suomessa jo käyneet ja paljon tietotekniikan kursseja, joissa koodataan. Ei kiitos. No päädyimme valitsemaan tämän, koska uskoimme sen hyödyttävän meitä eniten, onhan teollinen muotoilu koneukolle kuitenkin hyödyllinen taito! Kurssilla käsiteltiin mielenkiintoisia ja vähemmän mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi kurssin kolme ensimmäistä luentoa olivat periaatteessa lukion historiaa, kun käsittelimme teollista vallankumousta ja kuinka teollisuus on kehittynyt. Tämän jälkeen kuitenkin syvennyttiin sitten erilaisiin tyylisuuntiin sekä muotoilijoihin sekä taiteilijoihin.

Kurssilla oli yksi parityö, yksi yksinäinen projektityö sekä yksi ryhmätyö sekä muutama pienempi harjoitus. Tätä espanjalaiset pitivät isona työmääränä kurssille. Kuitenkin tehtävät olivat helpohkoja, kun jaksoi paneutua hieman. Kurssin lopuksi oli tentti, joka olikin sitten aivan toiselta planeetalta… Tentissä piti muistaa ulkoa henkilöitä, vuosilukuja sekä teoksia. Eli käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei suomipojilla tentistä suoriutuminen ollut korkealla tasolla. Kuitenkin kaikki pääsivät läpi, kurssista. Eli tentissä piti muistaa yksittäisiä taideteoksia, vuosilukuja, taiteilijoita sekä tietenkin tyylisuuntia. Me olimme taas valmistautuneet tenttiin enemmän siltä kannalta, että osasimme suuret linjat ja perustella näkemyksemme. No yhtä  kaikki, kurssi meni loppujen lopuksi hyvin ja opintopisteet kilahtivat tilille, joita siis yhteensä tuli 23 kpl keväältä.

Lopuksi vielä kevennetään hieman tätä tylsää ja kuvatonta tekstiä yhdellä hauskimmista reissuista vaihdon aikana, IBIZAAA BAYBYY!!

Semana Santa (Bilbao-Porto-Vigo-Santiago de Compostela-A Coruna-Ribadeo-Gijón-Bilbao) 12.-20.4.2017

Espanjassa pääsiäistä vietetään monin eri tapahtumien ja perinteiden muodossa. Kouluissa oppilailla on vapaata aina palmusunnuntaista toiseen pääsiäispäivään eli noin puolitoista viikkoa. Niinpä monilla onkin tapana lähteä jonnekin pitemmälle reissulle tuona aikana, ja niin mekin päätimme lähteä autolla tutustumaan pohjoisrannikolle. Reissun alkuvalmisteluihin kuului karkean reittivalinnan miettiminen ja ennen kaikkea auton vuokraaminen. Mukaan lähti myös neljä saksalaista, jotka liikkuivat omalla autolla. Halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja vierailla myös Portugalissa, joten ensimmäisenä suuntasimme Portoon, josta varasimme myös majoituksen ertukäteen. Porton jälkeisien päivien suunnitelmat ajattelimme tehdä kelien mukaan ja kaikkien toiveiden mukaan. Vaihtoehtona oli myös teltassa yöpyminen.

Portossa oli hupaisaa

Portoon hurautimme 750km noin kuudessa tunnissa sisältäen yhden ruokatauon sekä yhden ylinopeussakon (jonka kyllä posti toi vasta myöhemmin). Perille päästyämme asetuimme ensin taloksi muutaman kilometrin päässä keskustasta sijatsevaan airbnb -kämppäämme, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan tarjontaan. Taksikuskimme neuvoi meille paikallisen herkun; juustolla ja ”heaven saucella” kuorrutetun paahtoleivän, jonka välissä oli makkaraa, pekonia ja kinkkua. Nimeä en muista, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Petyimme kuitenkin laskun saadessamme, kun alkuleivistä oli veloitettu erikseen toisin kuin Espanjassa on tapana. Tästä opittiin, että kannattaa jatkossa perehtyä paremmin vieraan maan tapoihin. Jälkkäriksi nautimme vielä portviinit sekä haimme kaupasta parit oluet matkalle. Seuraavat kaksi päivää kiertelimme kaupunkia ja tutustuimme nähtävyyksiin. Kävimme myös rannalla, vaikka välillä keli muistutti Suomen juhannusta. Mutta rantaan oli päästävä ja tuli siinä talviturkkikin heitettyä samalla.

Portviinien maistelua

Taiteilijan silmää

Porto oli hieno kaupunki vesistöjen keskellä, mutta jotenkin kuitenkin tuntui, että se ei säväyttänyt kaikkia ihan niin paljon kuin oli etukäteen odotettu. Positiivisena yllätyksenä voi kyllä mainita paikallisen hyvän englanninkielen taidon verrattuna itäiseen isoveljeensä. Kolmen yön jälkeen oli aika startata karavaani jälleen liikkeelle, tällä kertaa pohjoista kohti, Galiciaan. Olimme löytäneet halvan hostellin aivan Vigon tuntumasta, joka oli meidän seuraava kohteemme. Säätiedotus lupasi kirkasta ja aurinkoista keliä ja halusimme käydä katsomassa Vigon kuuluisat saaret, joita myös Euroopan karibiaksikin kutsutaan jossain. Laivamatka satamasta kesti noin 45 minuuttia ja maksoi 16 euroa edestakaisin. Emme todellakaan joutuneet pettymään, sillä vesi oli aivan kristallinkirkasta ja näkyvyys pohjaan oli ainakin 10 metriä. Hiekka oli puhtaan valkoista ja taustalla kohosi vehreät vuoren rinteet. Ennen rusketuksen parantelua kävimme kävelemässä vuoren päälle ihailemaan maisemia, videolta voittekin nähdä itse miten  komeaa katseltavaa se oli.

Porton maisemaa

Islas cies ryhmäpotretti

Mallin hommia Portossa

Illalla palasimme saarelta takaisin mantereelle ja suuntasimme autot jälleen tien päälle. Valitsimme eri reitit sakemannien kanssa ja ajosta muodostuikin pienimuotoinen kilpailu kun matkasimme kohti Galician luoteista nurkkaa, A Coruñaa. Hävisimme kilpailun heikkolaatuisen navigointilaitteiden tulkisemisen takia. Kello oli jo paljon joten työnjakona saksalaiset etsivät ruokapaikan, Eetu kävi hakemassa kämpän avaimet ja loput roudasivat kamoja autosta. Maittavan take away kiinalaisen jälkeen käytiin Vallen ja Eetun kanssa moikkaamassa alakerran irkkupubissa suomalaisia surffituttuja, Joijua ja Vilppua, jotka sattuivat samaan aikaan samaan kaupunkiin. Aamulla jäin Vallen kanssa makoilemaan aurinkoon, kun muut lähtivät Santiago de Compostelaan hakemaan hieman myöhässä joukkoon liittyvää Larsia. Lars tapojensa mukaan ei ollut tarkistanut kaikkea aivan viimeisen päälle, ja oli todellisuudessa ajanut bussilla A Coruñan läpi, joten hän ajoin rinnakkain automme kanssa 70km. Noh, ei se mitään. Ilmeisesti Santiago de Compostela oli näkemisen arvoinen paikka. Illalla vietimme yhdessä iltaa rannalla Suomi vs Saksa -juomapelimaaottelun merkeissä. Turnauksen päätteeksi kokkasimme viimeisen päälle kala-aterian.

Rakastavaiset rannalla

Maittava illallinen hyvässä seurassa

Seuraavana aamuna aloitimme matkan takaisin Bilbaota kohti pitkin rantateitä. Järkevän matkan päässä oli pieni kaupunki nimeltä Ribadeo aivan Galician rajalla. Se päivä päivä meni aikalailla lepäilyyn ja rupatteluun. Aamulla lähdimme kiertämään Ribadeon komeaa rantaa. Päivä oli todella tuulinen, joten hauskuutimme sillä itseämme :D Praia de Catedrais on hiekkaranta täynnä kallioita mielenkiintoisine luolineen, jollaista ei kovin monessa paikassa näe. Lisäksi vanha linnoitus sekä majakka olivat todella siistejä paikkoja. Kävelykierroksen jälkeen kävimme kahvilla ja aiheuttamassa hämmästelyä keskustassa, sillä ilmeisesti 10 000 asukkaan kylä ei kovin usein ulkomaalaisia turisteja nää. Samana iltapäivänä lähdimme jatkamaan jälleen matkaamme, kohti viimeistä kohdetta ennen kotiinpaluuta. Vuorossa oli Asturian itsehallintoalueen satamakaupunki Gijón. Nimi tulee latinan kielestä ja tarkoittaa kallioista, ja sitä kaupunki todellakin oli. Satama-altaan molemmilla puolilla kohosi korkeat kalliot, joihin aallot hakkasivat armotta. Menimme ihastelemaan auringonlaskua sekä meren kuohuntaa entisen linnoituksen raunioille. Illalla olikin suomalaisten vuoro kokata ensimmäistä kertaa. Teimme chili con carnea hieman omilla sovelluksilla sekä Vallen salaisella riisinkeittoreseptillä. Hyvää oli ja kaikki santsasivat! Ruoan jälkeen piti vielä tuhota kaikki saksalaisten matkan varrella ostamat viinit rennosti olohuoneessa istuskellen.

Ribadeon biitsiltä, kattaa käydä!

Keskityimme talon viinien maisteluun reissun aikana.

Torstaina 20.4. lähdimme ajamaan takaisin Bilbaoon Patrick kyydissämme, sillä hänen täytyi ehtiä lennolle. Meidänkin piti palata takaisin, koska samana iltapäivänä saimme vieraita Lappeenrannasta, joita piti ehtiä vastaan. Thomas, Josie sekä Lars jäivät vielä reissaamaan pariksi päiväksi. Kilometrejä tuli yhteensä 1906 ja omasta puolestani voin suositella erittäin suuresti auton valitsemista kulkuneuvoksi pohjois-Espanjassa, koska luonto on niin monimuotoista ja uskomattoman komeaa. Mainittakoon vielä hieman reissuin kuluista; meitä oli autossa neljä (Juuso, Eetu, Valle ja Mikael) ja jokainen maksoi koko reissusta noin 300e mikä sisälsi ruoat (koska teimme pääasiassa kaikki ruoat itse), auton, bensan ja majoituksen. Ihan 5/5 reissu!

Tässä vielä videon muodossa maistiaisia reissusta. Kielenä on espanja, sillä tämä oli samalla meidän suullinen esitelmämme espanjan kurssille.

Madrid 13.-16.4.2017

Huhtikuun alussa kouluressit olivat taas vähän vähtentyneet, sillä kaikki välikokeet oli suoritettu ja edessä oli vapaa viikonloppu, Mikaelin ja Tillin kanssa ajattelimme sitten ottaa käytännössä äkkilähdön Madridiin vaikka olimme sitä jo pidemmän aikaa suunnitelleet. Normaaliin tapaan itse toteutus vain oli jäänyt viimeisille päiville aina majoituksista lähtien. Onnistuimme kuitenkin saamaan viimeiset paikat bussista sekä löysimme yhden superedullisen hostellin peruutuspaikkana noin 10 km keskustasta. Bussimatka Bilbaon ja Madridin välillä taittuu kohtuullisen kivuttomasti aikaan 3h15min tai 3h45min riippuen pitääkö kuski tauon vai ei. Madridiin päästyämme otimme heti metron allemme ja suuntasimme majapaikkaamme purkamaan kamoja sekä tekemään hieman iltapalaa. Ensimmäinen ilta menikin lähinnä rentoutuessa meidän kaksikerroksisen asunnon kattoterassilla tähtiä katsellen ja maailmaa parannellen.

Madridin retkikunta

Perjantaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin, jotta kerkeisimme katsomaan mahdollisimman paljon paikallisia nähtävyyksiä, joista ensimmäinen oli kuuluisa Parque del Retiro (jossa muuten on kuvattu kohtauksia Serranon perhe-  tv-sarjaan) ja siellä meillä kuluikin puoli päivää kierrellessä ja täydellistä rusketusta parannellessa. Katsastimme maailman ainoan Saatanalle omistetun patsaan ja kyllä, sekin patsas oli kivestä tehty. Tämän jälkeen Saksan vahvistus halusi näyttää merimiestaitojaan ja vuokrasimme soutuveneet tekolammelle. Tämä osoittautuikin yllättävän hauskaksi, vaikkakin Valkealan ihme ei kestänyt merenkäyntiä sekä saksalaisen soututaitoja ja tuli hieman huonovointiseksi. Lämmin sää ja auringonpaiste kuitenkin korjasivat nopeasti pienen merisairauden.

Parque del Retirossa huilitauolla

Soututaitojen esittelyä

Pojat paistattelee

Iltapäivän puolella lähdimme Gran Vían suuntaan etsimään hyvää lounaspaikkaa ja tarkoituksena tavata Ameriikan vahvistus suoraan Washington DeeCeestä, Kolemann! Yllättäen hän olikin juuri siinä paikassa, missä kertoi olevansa, jenkeillä kun ei aina välttämättä suunnistustaidot ole vahvimmasta päästä.  Tästä jatkoimme entistä kansainvälisempänä ryhmänä syömään. Lounas oli ok, ei kehumista. Lounaan jälkeen totesimme olevan oikea aika kylmille pussikaljoille, olihan ilma kuitenkin huomattavasti kuumempi  kuin pohjoisen Bilbaossa, 30 asteen ympärillä. Illalla tutustuimme Malasñaan, tunnelmalliseen kaupunginosaan. Malasañassa on paljon idyllisiä pubeja ja baareja, sekä luonnolisesti myös paljon ihmisiä liikkeellä. Vahvasti suositeltava alue tutustua!!

Kyllä poikia hymyilyttää maailmalla

Itse piru ja Saatanan patsas

Lauantaina pyrimme heräämään taas ajoissa, jotta saisimme pakolliset nähtävyydet kierrettyä. Tämä onnistuikin pirteästi ja lähdimme jälleen valloittamaan Madridia. Tänä päivänä pelasivat Athletico vastaan Real, joten Madridin derby oli käsillä. Katsoimme Mikaelin kanssa matsin paikallisessa pubissa, jossa valtaosa oli Athleticon kannattajia, mikä sopi meille. Krisselle ei hirveästi annettu armoa. Tämän jälkeen kävimme hieman shoppailemassa, kuuluuhan se jokaiseen ihanaan ja onnistuneeseen kaupunkilomaan 😊 Illaksi Koleman oli järjestänyt eurooppalaisille yllätyksen, nimittäin jenkki vei meidät El Kapitaliin, 7 kerroksiseen klubiin josta meille oli varattu vip pöytä, joka tosin osoittautui hieman kehnoksi, nimittäin sinne pystyi vain kävellä sisään, kunhan vain pokka riitti. No, olihan se kokemus ja jenkki ainaki tykkäs. Kaiken kaikkiaan onnistunut ja ikimuistoinen viikonloppu Madridissa!

Shoppailuhetki

Madridilainen koira 

Haro (La Rioja viinitilat) 18.3.2017

Kaikkihan tietävät, että Espanjassa viini on halvempaa kuin Suomessa. Ruokaostoksilla olimme tähän asti etsineet halvinta mallia ja paikallisesta lidlistä olikin löytynyt uusi suosikki, Tormo 0,89e/pullo. Vuokraisäntämme järkyttyi nähdessään kyseisen pullon meidän hyllyssämme ja alkoikin heti valistamaan meitä viinikulttuurista ja mitä kannattaa ostaa. Baskimaan eteläosassa on La Rioja –niminen viinialue, jossa tuotetaan maan kuuluisimpia viinejä. Niinpä vuokranmaksupäivän jälkeen selvitimmekin mahdollisuuksia lähteä tutustumaan viinitiloille. Netistä löytyi helposti valmiita pakettimatkoja (google: wine tourism in Spain) joko puolen tai koko päivän mittaisina. 

Haro sijoitettuna kartalle

Aikatauluihimme sopi parhaiten lauantai, jolloin oli vaihtohtona vain koko päivän matkoja bussiaikatauluista johtuen. Matkaan kuului kuljetukset molempiin suuntiin, viinitilavierailu sekä kaksi viinimaistelua. Mistään maailman halvimmasta kokemuksesta ei voitu puhua, sillä hintaa tälle lystille kertyi 55e/hlö. Mukaamme lähti yksi saksalainen luokkakaverimme yhdessä argentiinalaisen kämppiksensä kanssa. Ensimmäiseksi vuorossa oli tutustuminen meksikolaistaustaiseen Goméz Cruzado –viinitilalle, jossa saimme kattavan kierroksen ja opastuksen viinin valmistukseen ja sen eri vaiheisiin. Aluksi tuntui hieman siltä, että olimme väärässä paikassa, koska kukaan meistä ei ole mikään varsinainen alan ammattilainen ja opas kertoi valmituksesta hyvin yksityiskohtaisesti. Tietämyksemme rajoittui lähinnä siihen, että olemassa on punaista ja valkoista viiniä ja oli joku maistanut vaaleanpunaistakin joskus.

Kierroksen päätteeksi pääsimme maistamaan heidän omia tuotteitaan, joista osa oli seissyt tynnyreissä useita vuosia. Hintaa kalleimmalla pullolla paikan päältä ostettuna oli hieman yli 30e, mikä Suomessa on helposti lähemmäksi sataa euroa toimitusten takia. Maistelu alkoi hieman kiusallisissa tunnelmissa, sillä opas vain huljutteli ja haisteli viintä ja me miehissä ihmeteltiin, että milloin tätä sitten saisi jo maistaa… Kukaan kun ei kehdannut ennen opasta hörppästä. Maistelun tuloksena kuitenkin asiantuntemuksemme kasvoi huomattavasti, sillä huomasimme selvän eron markettiviineihin nähden ja pystyimme jopa erottamaan jotain oppaan mainitsemia vivahteita. Atte ja Eetu jopa totesivat, etteivät olleet koskaan maistaneet niin hyvää valkoviiniä! Kuitenkin helpotuksena oli, että viiniä voi harrastaa low budget meiningillä, sillä kuulemma paras viini on se mistä eniten tykkää itse! Viiden maistiaisen jälkeen vuorossa oli toisen paikallisen viinitilan tuotteiden maistelu. Se tapahtui enemmänkin omatoimisesti lyhyen briiffin jälkeen ja yritimme tehdä sen mahdollisimman ammattimaisesti. Lopputulos oli kuitenkin se, että pystyimme vain toteamaan edellisen paikan tarjonnan paremmaksi. Niinpä kävimme vielä juomassa kukin yhden lasillisen lempiviiniänsä edellisessä paikassa ennen kuin bussi lähti takaisin kotiin. Todella hyvä reissu ja olen aivan varma, että mikäli joskus kyseisiä tuotteita tulee vastaan niin ostan sitä kotiin.

Biarritz, Bayonne & Saint Juan de Luz 4.3.2017

Tämäkin ploki teksti kannattee lukee loppuu asti, jotta löyät viideon reissusta!

Helmikuun aikana olimme jo tutustuneet Bilbaon lisäksi muihin Baskimaan nähtävyyksiin kuten Flashiin, San Sebastianin kaupunkiin ja Biskajan maakunnan komeimpiin paikkoihin, mutta nyt oli aika laajentaa näkemystämme ja päätimme lähteä tutkimusretkelle Ranskan puoleiselle Baskimaan alueelle. Auto vuokratiin ja ei muuta kun tien päälle! Atte sai toimia kuskina, sillä olihan Atte jo intissä kuskannut kultarintoja tärkeisiin tapaamisiin. Totesimmekin tämän reissun olevan vähintäänkin yhtä tärkeä!

                                                              Biarritzin ranta

Reissuhan kohdistui siis Ranskan puolen Baskimaahan, Biarritziin ja lähialueille. Tähän väliin mainittakoon, että Biarritz on Monacon lisäksi toinen erittäin suosittu julkkisten lomakohde kesäaikaan, joten odotuksissa oli kalliita hintoja ja luksusta, sekä ranskalaista palvelua-altiutta. Retkikuntana oli meidän tuhokolmikko vahvistettuna Mikaelilla ja yhdellä saksalaisella, ettei homma menisi liian suomalaiseksi.

Pojat poseeraa Biarritzissa

Starttasimme liikkeelle vähän kahdeksan jälkeen ja ajattelimme fiksuina opiskelijoina valita yli tunnin pitempi reitti ilman tietulleja. Tämä osottautui hyväksi valinnaksi sillä pääsimme näkemään pohjois-Espanjan vuoristoja niin sanotusti aitiopaikoilta ajamalla niiden yli, ohi ja läpi. Lumihuippujakin oli. Valitettavasti komeat maisemat jäivät Mikaelilta kokonaan välistä, sekä muulta takapenkiltä osin välistä, lievien univelkojen paikkaamisen vuoksi, mutta taltioimme niitä parhaan mukaan kameran rullalle.

Biarritzin idyllinen satama

Biarritziin päästiin ja sää osoittautui hyvin tuuliseksi ja tummat sadepilvet kohosivat painostavan näköisinä horisonttiin ihastellessamme merta. Kyseinen ranta oli kaikkien isojen luksushotellien keskipisteenä, joten oli helppo kuvitella se kesän turistirysäksi. Kahvit käytiin hörppäämässä ja voi sanoa, että hinnat oli kohdillaan. Käppäilimme pitkin rantaviivaa ja kävimme tarkastamassa pienen venesataman ja ottamassa pakollisia turistikuvia näköalapaikalla. Tämän jälkeen kävimme ihastelemassa keskiaikaista arkkitehtuuria ja rakennustekniikkaa paikallisessa katolilaisessa katedraalissa. Pieni hiljetyminen teki erittäin hyvää tähän väliin päivää. Nälkä rupesi kuitenkin puskemaan kovaa vauhtia päälle ja ajattelimme etsiä jotain pientä purtavaa (lue mäkkäri/hese yms), mutta jouduimme pettymään, sillä koko keskustan alueella oli vain hienoja ja kalliita ravintoloita. Valitsimme niistä loppujen lopuksi ehkä sen huonoimman, kun maistoimme ranskalaista pitsaa, never again! Ruoan jälkeen jatkoimme vielä hieman tutkiskelua rannan tuntumassa, mutta kävellen emme oikein muuta saaneet paikasta irti, todennäköisesti kesällä todella upea ja eloisa paikka!

Pojat kattelemassa kirkkoa

Parkkimittarista loppui aika ja Biarritz oli nyt nähty, joten pakkaudimme takaisin Opel Astraan ja ajoimme 30 kilometrin päähän pieneen kaupunkiin nimeltä Bayonne. Kaupunki on Biarritzista hieman sisämaahan päin joen varressa. Parkkimittari antoi meille 2,5 tuntia aikaa tutustua paikkoihin, joten ilman mitään suunnitelmia lähdimme seuraamaan jokea. Joki oli jokseenkin karu ja likainen. Löysimme tiemme kuitenkin vanhaan kaupunkiin ja sen keskellä oli edellistä komeampi katedraali. Pakkohan sekin oli käydä katsastamassa eikä sekään ollut pettymys. Tämän jälkeen taivas päätti viimeinkin revetä ja alas satoi kissoja ja koiria ja muutama raekin siellä seassa. Päätimmekin painella ensimmäiseen kahvilaan pitämään sadetta ja kyytipojaksi maistoimme lasilliset paikallista viiniä. Onhan se pakko lasillinen maistaa kun Ranskaan asti oltiin tultu! Lasillisten jälkeen suuntasimme takaisin autolle vanhan kaupungin linnoituksen valleja ja vallihautoja pitkin.

Miähet Bayonnen porteilla!

Vielä oli runsaasti tehokasta peliaikaa ennen kuin auto oli määrä palauttaa takaisin Bilbaoon, joten päätimme poiketa Ranskan ja Espanjan rajan lähellä olevaan kalastajakylään, Saint Juan de Luziin. Aurinko alkoi jo painua hiljalleen kohti horisonttia, joten vierailumme sai pienen romanttisen vivahteen. Onneksi viiden miehen läpänheitto ja röhkiminen tappoivat semmoisen hyvin nopeasti. Jokatapauksessa kylän satama oli upea näky satoine pienine kalastajaveneineen. Satamaa ympäröi tori ja niin sanottu pääkatu, jonka varrella oli pieniä kuppiloita ja butiikkeja. Pääkatu oli myös täynnä idyllisiä pieniä kivitaloja, jotka olivat varmasti toista sataa vuotta vanhoja. Auringon viimeiset säteet kävimme katsomassa rannalla Celine Dionin soidessa taustalla. Sen jälkeen olikin aika miettiä kotiinpaluuta. Totesimme kellon olevan niin paljon, että tyydyimme nauttimaan vain lasilliset punaviiniä/olutta/kokista ja muutamat pintxot. Todellinen nälkä ei silti helpottanut yhtään ja kotiin päin Atella olikin aika raskas kaasujalka, tässä vaiheessa tietulleista ei enää välitetty ja tultiin suorinta tietä takaisin.

Saint Juan de Luzin keskusaukio

Saint Juan de Luz ja kalastajasatama

Koulussakin on käytävä

At the end of the text you can find few videos. One about Getxo and one about Brunch with the Germans!

Juupelispuukelis, tällä kertaa painotetaan blogissa hieman enemmän koulua ja kursseja, sillä onhan sekin tärkeä osa tätä sekametelisoppaa. Kouluhan on siis yksityinen yliopisto, nimeltään Deusto, joka varmaan olikin jo selvää. Koulu on katolinen, eli sitä johtaa jonkin sortin kirkollinen joukko ja vanhimmat heistä asuvatkin yliopistolla. Itse koulunkäynnissä / opetuksessa tämä ei kuitenkaan näy, mutta monessa luokassa on ristit seinillä sekä koulun päärakennuksessa on muutamia Jeesus -patsaita, jotka menisivät Suomessa ihan nähtävyyksistä, kun ne kaupungille pystyyn laittaisi. Muuten koulurakennus itsessään on todella vaikuttava ja yksi Bilbaon monumenteista. Sillä kun seisoo sillalla ja katsoo Guggenheimia ja toisessa suunnassa Deustoa, ovat molemmat katseen vangitsevia.

                                                          Deuston pääreknnus.

Itse kursseja valittiin neljä, joten espanjan intensiivikurssin jälkeen meillä on kolme kurssia. Nämä ovat Aestetichs and History of Design, curso regular de español sekä Basque culture and language. Näistä kaksi jälkimmäistä siis täysin espanjaksi. Ensimmäiseksi mainittu kurssi, ADH, käsittelee suunnittelun sekä hieman taiteen historiaa ja niihin vaikuttaneita suuntauksia. Eli käytännössä osa on lukiotason historiaa ja osa taas aivan uutta asiaa. Esimerkiksi katsomme tunneilla paljon kuvia erilaisista tuoleista tai pöydistä, ja näistä sitten pitäisi jollain ihmeen tavalla tunnistaa, että mitä aatetta/suuntausta nyt tämä edustaa… Kurssi itsessään on aika tylsä, sillä luennoitsija ei ole mitenkään hirveän persoonallinen, vaan aika tasaisella sekä vaimealla äänellä puhuu läpi tunnin. Eikä aihe itsessään tätä asiaa edesauta. Tähän kun lisätään heti luokan ulkopuolella olevan rakennustyömaan paalutus, niin käteen jää aika-ajoin hyvin vähän, mutta kun on läsnäolopakko, niin siellä on oltava. Opettajalla on myös mielenkiintoinen tapa tauottaa tunnit. Periaatteessa luennon pitäisi kestää 2h. Tämä on kuitenkin tapahtunut kerran, mikä ei tietenkään ole kovinkaan epätavallista Suomeen verrattuna, mutta mikä on kummaa, että tauko on perkele pidettävä. Esimerkiksi yksi maanantaiaamu opettaja piti ensin 30min session, jonka jälkeen oli 10min tauko, kun palasimme tauolta, tunti jatkui 10min. Tämän jälkeen olimme vapaat lähtemään… Kävi vähän ihmetyttämään Hollantilaisen vaihtarin kanssa, että olipahan tässä taas sitä kuuluisaa Espanjalaista logiikkaa.

Espanjan tunnit ovatkin sitten taas ihan eri maailmasta. Siellä mennään eikä meinata, youtube -videot pyörii ja opettaja esittää milloin kanaa, milloin lehmää ja milloin känniläistä, sillä muuten uusien sanojen selittäminen olisi hieman hankalaa pienehkön kielimuurin takia. Toisaalta tämä tuo mielenkiintoa tunneille ja välillä saa nauraa vatsansa kipeäksi. Hän myös opettaa meille ns. ”katukieltä” eli kirosanoja sekä muita tärkeimpiä ilmauksia. Opettajamme pani myös kaikki ostamaan ylimääräisen kirjan, joka on siis K-18 materiaalia sisältävää tekstiä, jota luemme tunnilla. Tämä on hyvä juttu ja pitää tunnit mielenkiintoisina. Suomessa ei välttämättä tulisi espanjan tunnilla tutuksi lause: ”Ei mulla oo vittu euroakaan!”, espanjaksi tietenkin.

                                                           Tuulimylly Getxossa.

  

Viikko takaperin venäläinen tyttö oli leiponut espanjan tunnille lettuja, sillä kuulemma venäjällä oli kyseisellä viikolla keväänavajais -juhlat, jolloin he syövät paljon lettuja. No lettuja olikin sitten leivottu muutama kilo, joten koko luokalla meni 30min syödä varastot tyhjiksi, jonka jälkeen opettaja innostui näyttämään videoita espanjalaisista karnevaaleista. Tässä menikin sitten loppu tunti, eli 20min. Täällähän siis kielten tunnit kestävät vain 50min, mutta todellisuudessa 60-80min, sillä se että opettaja päästäisi ajallaan tunnilta pois, on laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä tuottaakin välillä hieman hankaluukisa, sillä Baski-tunti alkaa heti espanjan jälkeen. No onneksi olemme kyenneet selittämään Baski-opettajallemme tilanteemme ja hän on hyväksynyt sen, että tulemme joka kerta hieman myöhässä tunnille. Tämä kuitenkin aiheuttaa meille aika ajoin hieman hankaluuksia, sillä opettajamme on n. 60v tarmokas täti, jolta ei myöskään energia lopu. Kun tulemme myöhässä tunnille, siellä painetaan jo 110 lasissa eteenpäin ja täti huitoo taululle minkä kerkeää. Ja samalla sekunnilla kun astumme luokkaa, pamahtaa kysymys baskiksi silmille. Siinä saakin sitten haukkoa hetken henkeä ja kääntää aivot sekä google kääntäjän espanjasta baskiksi. Myöskin jos hetkeksikin hairahtaa aiheesta tunnilla, niin ei tiedä välttämättä missä mennään. Opettajallamme kun on tapana painaa hieman kovempaa liitua kirjoittaessaan taululle, ja tietenkään sienissä ei käytetä vettä taulua pyyhittäessä. Tällöin hän pyyhkäisee juurikin sen kokoisen tilan jostain päin taulua, ja kirjoittaa asian siihen. Tämän kohdan jos missaaa, niin menee vähintään 5-10min päästä takaisin kärryille.

Kaiken kaikkiaan baski-tunnit ovat todella mielenkiintoisia ja alkaa baskinkin perusteet pikkuhiljaa taipumaan. Tämä onkin hyvä, sillä kun suomalaisena/ulkomaalaisena yökerhossa heittää vähän baskia ilmoille niin paikalliset innostuvat siitä ja ovat heti hyvää pataa! Mutta niin takaisin opiskeluun! Eli baskin tunnit ovat mielenkiintoisia myös siltä kannalta, että opiskelemme baskia espanjaksi. Esimerkiksi oppikirjassamme kaikki baskikulttuuria käsittelevät tekstit ovat espanjaksi, jolloin se vie hieman enemmän aikaa saada järkeä tekstiin kuin esimerkiksi luokkatovereiltamme, jotka ovat Kolumbiasta, Mexicosta ja Chilestä. Tämä on siis tietenkin meidän kannalta onnekasta, että meillä on luokka puolillaan espanjaa äidinkielenään puhuvia, jolloin tiukan paikan tullen he kääntävät meille opettajan selitykset baskihistoriasta sekä -kulttuurista. Kuitenkin heidänkin eväät loppuvat siihen, kun opettelemme baskin kieltä, sillä silloin opettaja puhuu enimmäkseen baskia. Ja jos tällöin tulee mieleen kysymys kieliopista, niin siinähän ollaankin sitten kieli keskellä suuta, että mites tämä nyt kysytään espanjaksi saati baskiksi. Mutta täytyy myös samaan hengenvetoon todeta, että aika ajoin on palkitsevaa, kun huomaa ymmärtäneensä opettajan selityksen espanjaksi. Eli edistystä on tapahtunut, vaikkakin puheen tuottaminen espanjaksi on vieläkin hieman takkuilevaa.

Mutta kuten espanjan opettajamme niin myös baskin opettajamme on todella ihmisläheinen ja TODELLA mukava ihminen. Olemme saaneet hänen leipomiaan paikallisia köyhiä ritareita ja milloin paikallisia karkkeja tunnilla syötäväksemme. Esimerkiksi samana päivänä, kun espanjan tunnilla söimme venäläisiä lettuja ja katsoimme karnevaalivideoita, saimme baski tunnilla baski karkkeja ja katsoimme lisää karnevaalivideoita. Nyt ei saa kuitenkaan ymmärtää väärin, että vain katselisimme videoita ja söisimme, vaan oikeasti opiskelemme, periaatteessa kahta uutta kieltä samaan aikaan, joten haasteita riittää. Esimerkiksi ensi viikolla pitäisi kirjoittaa ensimmäinen aine baskiksi… Oppituntien sisältö on vain hieman erilainen kuin suomessa, youtubea sekä googlen kuvahakua hyödynnetään paljon. Esimerkiksi espanjan opettajamme halusi opettaa meille mikä on strippari espanjaksi, niin hän kaivoi googlen kuvahausta stripparin kuvia.

Yhteenvetona kuitenkin voisi tiivistää jonkunnäköisen loppukateetin. Täällä vaaditaan olemaan läsnä ja mikäli olet pois, arvosanasi tippuu ja kun on tarpeeksi monta kertaa pois, kurssilta lentää pihalle. Kuitenkin vaatimustaso kokeissa sekä ryhmätöissä on alhaisempi verrattuna Suomeen.

Loppuun vielä muutamalla lauseella elämästä koulun ulkopuolella. Ollaan parhaamme mukaan pyritty tutustumaan Bilbaon läheisiin alueisiin eli suur-Bilbaoon. Näistä hienoin on tähän mennessä ollut ehdottomasti ranta-alue eli Getxo ja Portugalete, jonne pääsee metrolla. Mutta myös kaupungin laidalla olevan vuoren päällä käynti iltasella oli mahtava! Biitsilläkin ollaan keretty käymään ja eiköhän se tästä vielä yleisemmäksi tule, kun kelit lämpeää. Alla videota Getxoon tutustumisesta, pienen infopläjäyksen kera.

Lisäksi yksi aamupäivä vietimme saksalaisten kanssa brunssia Sopelana biitsillä, tai oikeastaan sen kupeessa. Otettiin vähä timelapsea toiminnasta siellä, sekä muusta hauskuuttelusta. 

Könni kylässä

For our international fans, because you don´t understand anything about the text, just scroll down, there is a video from a trip!

Aurinko on pilkahdellut jo muutaman viikon ajan siten, että elohopea on kohonnut jopa kahteen kymppiin parhaimpina päivinä.  Mutta harmiksemme, ystävämme Könönen Varkaudesta, saapui vieraaksemme kolmeksi yöksi, tuoden mukanaan sateen. Viikonloppuna oli nimittäin tiedossa ESN:n järjestämä matka läheiseen ja idylliseen merenrantakaupunkiin, San Sebastianiin. Vesa nopeana poikana kerkesi kiertää Bilbaon kahdessa päivässä, joten olikin keksittävä lisää tekemistä vielä yhdeksi päiväksi ja mikäs sen helpompaa, kun heittää könni bussiin ja hypätä viereen.  Reissuun startattiin lauantaiaamuna varhain, noin klo 11 aikaan. Suurin osa olisi varmasti halunnut jatkaa nukkumistaan bussissa, mutta onneksi saksalaisten iskuosasto piti huolen siitä, ettei kukaan matkassa olleista nukkuisi. Bussilla kaahattiin pitkin kiemuroita ja kapeita vuoristoteitä karvan verran yli tunnin. Perille päästessä, avautui upea merinäköala ja tumma taivas.

                                                                             Näkymää satamasta

Rannalta jatkoimme matkaa sateessa päivän ensimmäiseen ihmettelyn kohteeseen. Nimittäin jonkun kuuluisan arkkitehdin suunnitteleman talon luo, jonka oli tarkoitus esittää kuution muotoista kiveä?! Alvar Aaltokin on kyennyt suurempiin saavutuksiin! Vesakin oli innoissaan näkemästään. Tämän jälkeen lähdettiin kiertämään vanhan kaupungin kujia ja jokainen silmäili jo mahdollista lounaspaikkaa toisten syödessä eväitään. Vihdoin kapeiden kujien perältä avautui varmasti poutaisella säällä taivaalliselta näyttävä uimaranta, koska näin sateessa ja sumussakin se näytti aivan upealta. Jokainen räpsi kuvia eri kuvakulmista minkä kerkesivät. Uimarannan toiselta puolelta kohosi olympiastadionin korkuinen kukkula, jonka päälle nousimme, onneksi, hissillä. Sade ei paljon haitannut, koska näkymä rannalle ja kaupunkiin oli huikea.

                                                    Kaupunki avautuu upeana kukkulalta!

Lounaasta oli kulunut useampi tunti jolloin Könönen alkoi kitisemään säästä, tuumaten samalla ”Pintxo ja Bisse”, johon me muut ”Porque no?”. Onneksi seuraava suunta otettiinkin kohti pintxoja. San Sebastian kun on kuuluisa pintxoista ja muutenkin hyvästä ruuasta, eikä turhaan, koska kyseisessä kylässä on enemmän Michelin tähden ravintoloita kuin muualla, asukaslukuun verrattuna. Liekkö sattumaa? Kahvilassa saimme hieman kuivatettua vaatteita, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen illan bileitä varten, jotka pidettiin rannan edustalla sijaitsevalla klubilla. Klubin terassi avautui Euroopan parhaalle ja maailman kolmanneksi parhaalle biitsille! Ihan magee. Klubilla jorattiin sitten aamu viiteen aina bussimme lähtöön asti. Paluu matka Bilbaoon oli ihmeellisen hiljainen, pois lukien Eetun ja Mikaelin älämölö. Viinipullon avaus kengällä kun hieman saattaa herättää ääntä, vielä on todistettavaa italialaisille viinipullonavauksesta kengällä, sillä tämä operaatio keskeytettiin hieman kovan äänen vuoksi.

                                                                              Pojjaaatt värjöttääs.

Kaiken kaikkiaan San Sebastian on käymisen arvoinen paikka ja kulinaristin paratiisi! Tosiaan tsiikatkaa kanssa video alla, saa vähän paremman käsityksen reissusta!