Santi and the fabulous lady

Barcan kentältä selviydyttiin Bilbaoon, vaikka meinasi Suomipojillakin kylmä mennä luihin ja ytimiin. Kentällä nimittäin oli todella kylmä, koska eihän Espanjassa tiedetä mistään lämpöeristeistä tai lämpölasijutuista. Bilbaon kentältä otettiin taksi asunnollemme, johon oltiin sovittu reffit Santiagon eli vuokraisäntämme kanssa kello yhdeksäksi, vaikka lentomme oli jo 7.30 Bilbaossa. Ajattelimme, että on parempi olla ajoissa ja voitaisiin vaikka käydä kahvilla ennen Santin tapaamista. Noh, taksikuskimme kuitenkin ajoi asunnollemme piinatulla rellulla kuin Häkkisen Mika Suzukan GP:ssä vuonna 1999. Olimme noin tunnin etuajassa, eikä yksikään kahvila ollut vielä avannut oviaan.

Bilbaon kentällä riemu katossa!

Santi tuli iloksemme kuitenkin Sveitsiläisen kellon tarkkuudella hakemaan meitä kadulta värjöttelemästä. Santi osoittautui vanhemmaksi herrasmieheksi, joka oli tyylikkäästi pukeutunut suoriin housuihin ja villapaitaan. Heti kun hän avasi suunsa, kädet alkoivat heilua hullun lailla. "Mitä etelän mies huitoo?" ajattelimme ja hymyilimme ääneen. Elekielellä ja yksittäisillä espanjan kielen sanoilla hoidimme asuntokierroksen sekä yhteiset pelisäännöt. Vuokrasoppareita lueskellessa seuraamme liittyi Santin vaimo, joka oli hurmaava vanha rouva sekä myös erittäin tyylikkäästi pukeutunut. Hänen nimestään emme valitettavasti saaneet koppia, koska hänen puhenopeus oli tällaisten leppoisten suomalaisten korvaan turhan raju. Vanha leidi näytti meille vielä kuinka pyykinpesukone toimii sekä Juusolle erikseen, mistä löytyi hiustenkuivaaja. 

Kaiken tämän jälkeen ajattelimme, että "jes, nyt päästään nukkumaan!". Ehei, Santi ja leidi olivat heti intoa täynnä ja halusivat lähteä näyttämään meille kaupunkia ja tien yliopistolle. Kävelyn aikana saimme täyden kattauksen tarinoita kaupungin historiasta, tai ainakin näin päättelimme. Sillä selitys oli kova ja juttua riitti. Kun leidi oli lähdössä viemään meitä vanhaan kaupunkiin, Casco Viejoon, kysyi hän, että emme kai ole väsyneitä. Siihen tuumasimme, että onhan tässä silmäpussia kertynyt. Johtopäätöksenä leidillä ja Santilla oli, että parempi käydä haukkaamassa huikopalaa ja päästää pojat koisimaan, ehkä se espanjakin tarttuisi paremmin hyvin levänneenä. He tarjosivat meille kahvit ja tortillat. Tortilla täällä päin on munakasta, jossa on perunaa ja sipulia, muy bien!

Pojjaat ja kukkenheim!

Yliopsitomme Universidad de Deusto

Kävimme ottamassa power napit kämpillä, jonka jälkeen suuntasimme yliopistolle päin täyttämään vielä muutamat paperit ja viemään passikuvat. En tiedä missä galleriassa pärstämme siellä ovat, mutta nämä kuvat olivat jo viidennet mitä ollaan koko prosessin aikana Deustoon toimitettu. Tämä jälkeen kiertelimme hieman kaupunkia ja tutustuimme paikalliseen ruokakauppakulttuuriin. Ruoaksi teimme vielä kuitenkin tutun ja turvallisen pasta Bolognesen. Lihaa oli kilo ja pastaa kilo, annoksen päälle vielä juustoraasteet ja juomaksi punaviiniä. Hintaa tälle koko setille tuli 1,44€ per naama. No esta mal!

Hyvin nukutun kahdentoista tunnin jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä! Olimme sopineet vuokran maksun ja soppareiden allekirjoittamisen iltapäivälle. Ajateltiin, että se on nopea homma. Noh, käytiin ensin nostamassa käteiset automaatista, sillä vuokrahan maksetaan käteisellä suoraan Santin omaan pussiin. Santi on reilu mies, sillä meidän ei tarvinut maksaa tammikuulta kuin puolikas vuokra. Tämän lisäksi maksettiin vielä takuuvuokra ja näin ollen automaatista nousi perus pitkä viitonen. Kun Santi ja leidi saapuivat, vaihdettin ensin kuulumiset. Enimmäkseen käsillä. Tämän jälkeen kirjoitettiin vuokrasopparit ja väännettiin hieman small talkia. Sitten olikin aika lähteä ulos Santin ja leidin kanssa. Ensin kävimme hakemassa julkisen liikenteen kortit ja tämän jälkeen olikin jo siestan aika. Tässä täytyy tietää, että olimme syöneet tukevan aamiaisen klo 12 ja siestalle lähdimme klo 14, joten vielä ei ollut hirveä nälkä. Mutta Santi ja leidi vaatimat meitä syömään pintxoja, jotka ovat paikallisia tapaksia. Yritimme selittää, ettei meillä vielä ollut nälkä, mutta tilanne johti siihen, että meillä oli yhtäkkiä kahvit, viinit ja jäätävän kokoiset leivät neniemme edessä. Noh, ei muuta kun poskeen kun ei se nenän edestä itksekseenkään karannut. Kun olimme syöneet ja juoneet, ajattelimme maksaa hupimme, mutta Santi olikin jo lyönyt riihikuivaa viiskymppistä pöytään ja totesi, että nyt pojat ulos eikä enää mitään maksuhommia. Kiitimme kovasti kaikin espanjakielisin kiitossanoin mitä vain osasimme. Tähän koko vuokranmaksutapahtumaan meni noin 2h. Täytyy näköjään jatkossa varata vuokranmaksupäiville hieman vapaata.

Perjantai aamu valkeni auringonpaisteeseen ja päätimme lähteä tutkimaan vanhaa kaupunkia, Casco Viejoa, sillä viime kerralla meillä ei riittänyt voimat siihen. Suunnitelmissa oli myös käydä ostamassa valkoiset paidat, sillä olisi ekat erasmus-bileet. Teemana oli chess party, johon uudet vaihtarit pukeuisivat valkoiseen ja vanhat mustaan.

Perjantaina seurueeseemme liittyi myös neljäs amigo Suomesta, sillä pahamaineisesta Valkealasta maailmalle ponnistanut Mikael "Migelito" Vaija oli myös saapunut kaupunkiin torstaina. Mikael on Juuson vanha kesätyökaveri Soneralta (maksettu mainos), mutta hänen vaihto-opiskelunsa täällä tuli ilmi vasta torstaina kun Juuso tsättäili Migeliton kanssa facessa. Perjantaina treffasimme Mikaelin Casco Viejo-kierroksen jälkeen. Kaikilla oli nälkä ja löysimme pienen ja idyllisen ruokapaikan, josta ostimme 8,50€ maksavat plato del díat. Settiin kuului kanawokki, juoma ja jälkkäriksi mangojäätelöpallurat. Ruoka oli todella hyvää, vaikka annoksen koko ei ollut mikään päätä huimaava. Kaikilla kuitenkin nälkä siirtyi taas hetkeksi. Ruokailun jälkeen suunnistettiin kaupan viinihyllyn kautta takaisin kämpillemme ja aloimme valmistautua illan esn-bileisiin. Siellä saimme saimme jo ensimmäisen ulkomaisen ulkomaisen tuttavuuden kun tutustuimme saksalaiseen Larsiin sekä syyslukukaudella opiskelleeseen suomalaistyttöön.

Pojat kukkulalla korkealla Casco Viejossa.

Tässä vielä maistiainen meidän ensimmäisten päivien seikkailuista videon muodossa:

Reissu alkaa

Joululoma meni mukavasti ja lomalla tuli otettua hyvissä määrin ns. iisiä. Jokainen meistä valmistautui huolella tulevaan koitokseen, sillä kaikki kävimme läpi jonkunlaisen kuontalon kunnostuksen ennen reissua. Juuso päätti ottaa permiksen, Atte kävi parturissa ja Eetu leikkas parran pois. Ihan hyväksyttävät toimenpiteet kaikilta, koska yht’äkkiä koko konkkaronkka näyttikin paljon edustavammalta, sillä ollaanhan tässä viemässä Suomea maailmankartalle!

 

Juuso Permiksessä.

Teollinen vallankumous.

Pakkaamisesta sen verran, että kamoja oli lattialla vino pino ja siitä ne siirtyivät yksitellen laukkuihin. Eikä aikaakaan, kun laukut oli pakattu ja lähtövalmius oli n.  2min. Kentällä kävikin pieni vastoinkäyminen, sillä Norwegianista oli petrooli lopussa ja turskan purijat päättivät sen veloittaa matkalaisiltamme señor Siparilta sekä Raitilalta, yhteensä Juuso ja Atte sponssasivat petroolia koneeseen 198 euron edestä. Lentomme lähti Helsingistä noin vartin myöhässä aikataulusta. Ilmeisesti laukunheittäjien välilevyt olivat pullahtaneet painavien laukkujen johdosta. Lentokoneessa Eetu seurasi siiven punaista valoa kuin Petteri Punakuonoa konsanaan. Noh, Barceloonaan päästiin turvallisesti ja onkin hyvä aika aloittaa blogin päivittäminen. Tämähän on meille kaikille aivan uusi sosiaalisenmediamaailman muoto, sillä vaikka kuinka muotitietoisia olemmekin, kukaan ei ole ennen äkännyt kirjoitella seikkailuistaan sen enempää.

Barcelonan kentällä oli vähän väsy.

Tässä kun nyt on aikaa, niin kerrataanpa hieman tarkemmin mitä ennen matkaa tapahtui. Vaihtoon haun ja hyväksymisen jälkeen, otettiin aika iisisti, koska reissu koittaisi vasta keväällä 2017. Vaihtoon meidät hyväksyttiin jo keväällä 2016. Syksyllä aloitimmekin Bilbaon tutkimisen ja bongasimme Guggenheimin sekä muita hienoja taloja. Tästä syntyikin ajatus, että täytyisi se kattokin löytää pään päälle Bilbaosta. Aloitimme kämpän metsästyksen suurin piirtein syyslukukauden puolessa välissä selailemalla paikallisia kiinteistöfirmojen nettisivuja ja muutamista hyvänoloisista asunnoista ilmoitimme kiinnostuksemme ja jäimme odottelemaan yhteydenottoa. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja aloitimmekin jo jakamaa kipinä vuoroja, sillä pitkän mietinnän jälkeen totesimme, että jos ei asuntoa ala löytyä, järkevin tapa on laittaa pj-teltta koulun pihalle. Bongasimme kuitenkin saamistamme sähköposteista, että yliopiston kautta olikin mahdollista saada asuntoa helpolla hakemuksella ja laitoimme sormet ristissä asuntohakemuksen vetämään Deuston yliopiston kautta juuri ennen lukukauden päättymistä. Vaikka hakemus lähtikin hieman myöhässä, espanjalaiset kuitenkin yllättivät, sillä juuri ennen pukin kyläilyä tuli iloinen s-posti Santiagolta, että tervetuloa Bilbaoon ja asumaan ihan kaupungin ytimeen. Eli saimme neliön, vuokra tulisi olemaan 330e kuussa per naama ja neliöitä olisi 100, tasan sata. Lisäksi syksyn mittaan tuli täyteltyä muutama kaavake, passit uusittua, vakuutukset päivitettyä, kämppä tyhjennettyä Lappeenrannassa yms. muita yleisiä ns. juoksevia asioita.